— Muita en tunne.
Henrik loi kysyvän katseen Chicotiin.
— Saamari! — huudahti gascognelainen, asettuen juhlalliseen, kuninkaalliseen asentoon. — Tulkoon serkkuni Guise sisälle!
Sitten hän sanoi puoliääneen kuninkaalle:
— Kas siinä saapuu muuan, jonka tunnen tarpeeksi, niin ettet tarvitse kirjoittaa nimeä muistiin.
Vartija avasi ovet suurella melulla.
— Toinen ovenpuolisko riittää, — huusi Henrik. — Molemmat avataan vain kuninkaalle.
Guisen herttua oli tarpeeksi lähellä kuullakseen nuo sanat. Mutta ne eivät hävittäneet hänen huuliltaan sitä hienoa hymyilyä, jolla hän oli päättänyt tervehtiä kuningasta.
2.
Guisen herttua.