— Kas vaan! Nyt ovat Ranskan neljän hugenotin asiat päin helvettiä! — huudahti Chicot. — Minä surkuttelen niitä!
— Nyt minä, — jatkoi herttua, — tahtoisin ehdottaa, että teidän majesteettinne nimittäisi johtajan tälle pyhälle liitolle.
— Oletteko jo puhunut loppuun, serkku? — kysyi Henrik.
— Olen, sire, ja kiertelemättä, niinkuin teidän majesteettinne on voinut huomata.
— No, — virkkoi kuningas, — mitäpä tästä ajattelette, hyvät herrat?
Mitään vastaamatta otti Chicot muuatta leijonantaljaa hännästä, retuutti taljan huoneen nurkkaan ja rupesi sen päälle pitkäkseen.
— Mitä sinä teet, Chicot? — kysyi kuningas.
— Sire, — vastasi Chicot, — sanotaan, että uni on hyvä neuvonantaja. Senvuoksi tahdon minä nukkua, sire. Ja aamulla, kun pääni on levännyt, tahdon minä antaa vastauksen serkulleni Guiselle.
Sen sanottuaan hän ojensi suoraksi siinä leijonantaljalla. Herttua loi vihanvimmaisen katseen gascognelaiseen. Tämä taas siihen vastasi kuorsaamalla.
— No niin, — lausui herttua, — mitä teidän majesteettinne ajattelee asiasta?