— Samaa mitä muulloinkin: kun vaara on kysymyksessä, väistyy hän aina. Ja nyt hän on mennyt kotiinsa, jonne hän, ollen hyvässä turvassa Bussyn ja Monsoreaun takana, odottaa uutisia.
— Hänen pitäisi kuitenkin olla täällä eikä kotonaan.
— Olet erehdyksissä, veljeni, — vastasi kardinaali. — Jos molemmat veljekset vangittaisiin, pitäisivät sitä rahvas ja aateli salajuonena kuningassukua vastaan. Meidän tulee olla varovaisia, ettemme näyttäisi vallananastajilta. Me saamme kruunun perintöoikeuden nojalla, siinä kaikki. Kun jätämme Anjoun herttuan rauhaan ja leskikuningattaren asemilleen, niin kaikki puolustajamme meitä siunaavat ja ihailevat. Ei kenelläkään ole meistä mitään sanomista. Ainoa seuraus on vain se, että Bussyn ja sadan muun yhtä hyvät miekat kohotetaan meitä vastaan.
— Ah, Bussylla on huomenna kaksintaistelu suosikkien kanssa.
— Ne hän surmaa kaikki, siitä saamme olla iloiset. Sittemmin valtaamme hänet puolellemme. Minä nimitän hänet armeijan kenraaliksi Italiaan, jossa sota epäilemättä piakkoin puhkee. Bussy on voimakas persoonallisuus, ja minä häntä suuresti kunnioitan.
— Ja todistaakseni, että minä pidän häntä yhtä suuressa arvossa, lupaan minä leskeksi tultuani mennä hänen kanssaan naimisiin, — sanoa sukasi herttuatar.
— Naimisiin hänen kanssaan! — huudahti Mayenne.
— Minua paljo ylhäisemmätkin naiset ovat tehneet hänelle vielä enemmänkin, vaikka hän siihen aikaan ei ollutkaan mikään armeijan päällikkö.
— Nyt toimintaan! — sanoi Mayenne. — Niistä asioista saamme keskustella myöhemmin.
— Kuka on nyt kuninkaan luona? — kysyi Guisen herttua.