— Ja minä, poikani, pidän oikein hauskaa, — vastasi Chicot, työntäen pois kapusonkin kasvoiltaan, ja alkoi tunkeutua munkkien keskitse, jotka kauhusta huudahtaen väistyivät syrjään.
Guisen herttua luki nyt tuon vieläkin kostean allekirjoituksen, jonka hän niin suurella vaivalla oli saanut käsiinsä. Se kuului:
Chicot I.
— Mitä kummaa! Chicot ensimäinen! — huusi hän. — Kuolema ja kirous!
— Voi! Me olemme hukassa! — änkytti kardinaali. — Paetkaamme!
— Hei! — kirkui Chicot ja antoi vyötäröillään riippuvasta nuorasta aimo iskuja puolipyörryksissä olevalle Gorenflotille. Hei!
45.
Korko ja pääoma.
Samassa kun salaliittolaiset olivat tunteneet oikean kuninkaan muuttui heidän hämmästyksensä kauhuksi, ja Chicot I:sen allekirjoittama luopumiskirja muutti heidän kauhunsa raivoksi.
Chicot heitti kaapunsa syrjään, pani kätensä ristiin rinnoilleen ja jäi, Gorenflotin paetessa mikäli taisi, liikkumattomana paikoilleen seisomaan.