— Tuosta ikkunasta voin sinut nähdä. Asettaudu sellaiseen asemaan, että sinut näen. Silloin tiedät minun olevan ikkunassa. Voitpa nähdäkin minut… mutta mitä minä, houkkio, puhunkaan! Vastustajillasi saattaisi olla jotain etua sinun hajamielisyydestäsi.
Niin, hän ehkä voisi minut surmata sill'aikaa kun minä sinua katselisin, — virkkoi Bussy. — Jos minut olisi tuomittu kuolemaan ja minä itse saisin valita kuolintavan, niin valitsisin juuri sellaisen.
— Mutta eihän nyt ole kysymyksessä kuoleminen. Päinvastoin on kysymys elämisestä.
— Ja minä tulen elämään, ole huoletta. Sitäpaitsi on minulla hyvät taistelutoverit. Sinä et tunne minun ystäviäni, mutta minä ne tunnen.
— Hyvä on. Minä uskon sinua, rakkaani, mutta kuuntelehan nyt minua ja lupaa totella.
— Kyllä, kunhan vain et käske minun jättämään sinua.
— Juuri sitä aioin sinulta pyytää. Minä vetoan sinun järkeesi.
— Niinpä ei sinun itsesi olisi pitänyt sitä minulta riistää.
— Ei mitään korusanoja, kaunis ylimykseni, vaan tottelevaisuutta. Tottelevaisuudella osoitetaan parhaiten rakkautta.
— Käske siis.