— Sinun täytyy erota minusta. Sinun tulee nukkua.
— Voi, nytkö jo?
— Minä tahdon rukoilla jumalaa puolestasi ja sitten syleilet sinä minua jäähyväisiksi.
— Mutta sinuahan olisikin rukoiltava, niinkuin rukoillaan enkeleitä.
— No etkö sitten usko, että enkelit rukoilevat jumalaa? — virkkoi Diana ja lankesi polvilleen.
Sydämensä syvyydestä ja katse korkeuteen tähdättynä rukoili hän sitten:
Herra, jos tahdot, että sinun palvelijattaresi on elävä onnellisena eikä hänen toivottomuudessaan tarvitse etsiä kuolemaa, niin suojele häntä, jonka olet johdattanut minun tielleni, niin että voisin rakastaa vain häntä, vain häntä!
Hän oli parahiksi saanut lausutuiksi nuo sanat, ja Bussy oli hieman kumartunut kietoakseen kätensä hänen ympärilleen ja suudellakseen hänen otsaansa, kun äkkiä ikkunaruudut helisivät ja kolme asestettua miestä ilmestyi balkongille samalla kun neljäs kiipesi kallerialle.
Viimeksimainitun kasvoilla oli naamari. Oikeassa kädessään oli hänellä pistooli, vasemmassa paljastettu miekka.
Bussy seisoi silmänräpäyksen ajan liikkumattomana ja Dianan päästämän kauhunhuudon jähmetyttämänä. Samalla oli Diana kietonut kätensä Bussyn kaulaan.