— Hän on kahlannut veressä, poikani. Millainen sankari?
— Olisikohan hän haavoittunut? — jatkoi kuningas tuskastuneena.
— Ooh! Siitä hän kyllä olisi puhunut ellei hän vain Akhilleuksen lailla olisi haavoittunut kantapäähän.
— Mutta katsohan, hänen takissaan on myöskin veritahroja. Mitä onkaan tapahtunut?
— Ehkäpä hän on surmannut jonkun harjoitellakseen.
— Tämä on merkillistä tämä, — kuiskasi kuningas.
— Hm, hm!
— Sinä et vastaa minulle, Chicot!
— Vastasinhan minä. Minähän sanoin: hm, hm! ja se merkitsee useinkin paljon, poikani.
— Voi! — jatkoi Henrik. — Millainenhan tulevaisuus minua odottaa! Onneksi tulen minä huomenna…