Hyvä, kunnon veljeni! — virkkoi Henrik ja oli sormenpäällään pyyhkäisevänään silmännurkastaan kyyneleen, jota siinä, — ei lainkaan ollut.

— Etkö siis olisi sitä vastaan, Henrik, — sanoi Frans, — jos minä ottaisin sen tehtävän, jonka aioit antaa Guisen herttualle?

— Minäkö vastaan! — huusi Henrik. — En, en missään tapauksessa. Se päinvastoin minua ilahuttaa. Siis sinäkin olit hitusen liigaa ajatellut. Sitä parempi! Oli siis sinullakin siinä suuressa aatteessa osasi. Osasiko vain? Ei, veljenosasi! Huomaanpa tosiaankin, että ympäristölläni on todellisia neroja ja että minä itse olen suurin aasi omassa valtakunnassani.

— Ooh, teidän majesteettinne laskee leikkiä!

— Minäkö! Taivas minua siitä varjelkoon! Asia on toki liian vakava. Sanonpa suoraan, mitä ajattelen, Frans. Sinä autat minut varsin tukalasta asemasta, etenkin kun en viime aikoina ole ollut oikein terve. Mutta palatkaammepa nyt keskustelumme tärkeimpään puoleen… Sitäpaitsi, kun tarvitsen ymmärrystä, voinko luottaa sinuun? Nimittäisinkö siis minä sinut, kuten ehdotit, liigan päälliköksi, vai kuinka?

Frans hätkähti ilosta.

— Voi! — huudahti hän, — pitäisikö teidän majesteettinne minua tuon luottamuksen arvoisena!

— Mitä puhut luottamuksesta, Frans! Kun kerran Guisen herttua ei ole liigan etunenässä, niin ketä minun silloin tarvitsisi epäillä? Itse liigaako? Olisikohan ehkä koko liiga minulle vaarallinen? Kerro, paras Frans, kerro minulle kaikki!

— Ooh, — sire! — sammalsi herttua.

— Olenpas minä tuhma! — jatkoi Henrik. — Jos liiga olisi minun viholliseni, ei minun veljeni haluaisi ryhtyä sen päälliköksi, taikka, toisin sanoen, siitä hetkestä lähtien, jolloin minun veljeni tuon liigan esimieheksi tulisi, ei minulla olisi mitään pelättävää. Tämähän on täysin loogillista, eikä se, joka meille on järjen antanut, ole viskannut kirvestään kaivoon. Minulla ei näin ollen saata olla mitään epäilyksiä. Sitäpaitsi tunnen niin paljo kunnon ranskalaisia, että tiedän voivani heidän kerallaan käydä taisteluun vaikkapa juuri itse liigaa vastaan, jos se tuppautuisi kovin lähenteleväksi.