— Sen pahempi hänelle! — vastasi Antraguet.
— Se ei ole minun syyni.
Ja vetäen tikarinsa vasemmalla kädellään kohotti hänkin miekkansa.
52.
Taistelu.
Vaikka Chicot luonnostaan ei ollut mikään tunteellinen ihminen, istui hän kuitenkin sydän vapisevana eräällä aidakkeella. Hän ei pitänyt herttuan ystävistä, suosikeita hän inhosi. Mutta kaikki nuo olivat kuitenkin urhoollisia nuoria miehiä. Heidän suonissaan virtaili jaloa verta, jonka pian tuli niin runsaana vuotaa.
d'Epernon tahtoi vieläkin olla itsepäinen ja huusi:
— Mitä, eikö minulla siis ole mitään tekemistä?
— Ole vaiti, gascognelainen! — kirkui Antraguet.
— Minun täytyy saada olla mukana, — jatkoi d'Epernon. — Tässähän tuli olla kahdeksan miestä.