— Pois tieltä! — huusi Ribeirac kärsimättömästi.
D'Epernon siirtyi nyt mutisten syrjään ja kohotti ylpeästi päätään, pistäen samalla miekkansa tuppeen.
— Tulkaa, sanoi Chicot, — te urhoollisin urhoollisista, muuten tahritte saappaanne, kuten eilenkin.
— Mitä hän sanoo, mestari narri?
— Hän sanoo, että pian ilmestyy maahan verta ja että teidän täytyy varoa siihen astumasta, niinkuin teitte viime yönä.
D'Epernon oli mennyt kalmankalpeaksi. Hänen uhkamielisyytensä laukesi tuohon kuvaukseen. Hän meni istumaan kymmenen askeleen päähän Chicotista, jota hän ei voinut olla ilman kauhistusta katselematta.
Ribeirac ja Schomberg lähestyivät toisiansa, vaihdettuaan ensin tavanmukaisen tervehdyksen.
Quélus ja Antraguet, jotka jo hetken ajan olivat olleet valmiita, alottivat nyt taistelun.
Maugiron ja Livarot vaaniskelivat toisiaan, pyrkien päästä haluamiinsa asemiin.
Taistelu alkoi samalla hetkellä kun kello Pyhän Paavalin kirkossa löi viisi.