— Antraguet meni Ribeiracin luo, joka vielä hengitti.
— No? — kysäsi tämä.
— Me olemme voittaneet, — virkkoi Antraguet hiljaa, ettei loukkaisi Quélusta.
— Kiitos! — vastasi Ribeirac. — Kiiruhda nyt pois!
Hän vaipui samassa hengetönnä maahan.
Antraguet otti ensin oman miekkansa, sitten Schombergin, Maugironin ja Quéluksen miekat.
— Tehkää loppu minun elämästäni tai antakaa minulle takaisin miekkani, — kuiskasi raukealla äänellä Quélus.
— Tässä se on, herra kreivi, — vastasi Antraguet ja laski arvokkaasti kumartaen miekan hänen viereensä.
Kyynel kiilsi haavoittuneen silmässä.
— Me olisimme saattaneet olla ystäviä, — mutisi hän.