— Missä hän on?
— Boissyn hotellissa, jonne olen hänet antanut viedä.
Kuningas ei kuullut mitään muuta, vaan syöksähti vaikertaen ulos huoneesta.
* * * * *
Saint-Luc oli vienyt Dianan tämän ystävättären Jeanne de Brissacin turviin. Siitä johtui se että hänen Louvreen tulonsa viivähti.
Jeanne valvoi kolme päivää ja kolme yötä tuon onnettoman naisen sairasvuoteen vieressä. Sairasta ahdistivat mitä kauheimmat hourailut. Unettomuuden ja rasitusten uuvuttamana meni Jeanne neljäntenä päivänä hetkiseksi lepäämään. Hänen palatessaan ystävättärensä huoneeseen oli tämä jäljettömiin kadonnut.
Tiedetään, että Quélus, tuo ainoa kuninkaan kolmesta taistelijasta, joka vielä jäi henkiin taistelun tauottua, huolimatta siitä että oli saanut yhdeksäntoista haavaa, kuoli kolmekymmentä vuorokautta kestäneiden kamppailujen jälkeen Henrikin syliin.
Henrik oli lohduton. Hän antoi noille kolmelle ystävälleen pystyttää mahtavat hautapatsaat, joihin heidän kuvansa luonnollisessa koossa olivat marmoriin veistetyt. Hän määräsi järjestettäviksi heille sielumessuja, pappien oli rukoiltava heidän sielunsa autuuden puolesta, ja hän itse liitti rukouksiinsa tällaisen säkeistön:
Oi, pääskööt Herran armohon Quélus, Schomberg ja Maugiron!
Lähes kolmen kuukauden ajan vartioi Crillon Anjoun herttuaa, jota kohtaan kuningas kantoi katkeraa vihaa ja jolle hän ei milloinkaan antanut anteeksi.