Kotiin päästyään istui kreivi monta tuntia huomaamatta, että saman huoneen toisessa päässä istui mies, joka tarkasteli häntä tekemättä pienintäkään liikettä ja sanaakaan sanomatta.
Vihdoin tunsi Bussy ruumiissaan jäätävää puistatusta. Hän ojentausi äkisti suoraksi ja hänen päänsä vaipui toista olkapäätä vasten.
Mies, joka oli häntä tarkastellut, nousi heti ylös ja meni hänen luokseen.
— Herra kreivi, — sanoi hän, — teissä on kuumetta.
Kreivi kohotti päätään. Hänen otsansa oli purppuranpunainen.
— Vai sinä se oletkin, Remy, — vastasi hän.
— Minä, herra kreivi. Olen odotellut teitä täällä.
— Täälläkö? Ja mitä varten?
— Koska ihmiset eivät pysy kauvan siinä paikassa, jossa he kärsivät.
— Kiitos, hyvä ystävä! — sanoi Bussy ja tarttui nuoren miehen käteen.