— Jos puhutte kunniasta, niin kunnioittakaa ensin lakeja älkääkä ryhtykö väkivaltaisiin toimenpiteisiin.
— Ja te, jatkoi puheenjohtaja, ja hänen tyyneytensä oli vielä kammottavampi kuin kenraalin suuttumus, — älkää koskeko miekkaanne, sen neuvon annan teille.
Kenraali loi ympärilleen katseen, jossa ilmeni levottomuutta. Mutta hän ei vielä taipunut, päinvastoin hän rohkaisi mielensä.
— Minä en vanno, sanoi hän.
— Siinä tapauksessa olette kuoleman oma, sanoi puheenjohtaja tyynesti.
Herra d'Epinay tuli hyvin kalpeaksi. Hän katsoi ympärilleen toisen kerran. Useat klubin jäsenet kuiskailivat keskenään, ja monet tapailivat miekkaa viittansa alta.
— Kenraali, sanoi puheenjohtaja, — olkaa turvassa. Olette täällä kunnon miesten seurassa, jotka ensin koettavat kaikin tavoin kääntää mielipiteenne, ennen kuin ryhtyvät äärimmäisiin keinoihin. Mutta sanoittehan, että olette salaliittolaisten seurassa; teidän tulee antaa salaisuutemme meille takaisin.
Vaitiolo seurasi näitä sanoja, ja kun kenraali ei vastannut mitään, sanoi puheenjohtaja ovenvartijalle:
— Sulkekaa ovet.
Tuli kuolemanhiljaisuus.