— Minulla ei niitä ole, sanoi paronitar nopeasti, — eikä ole ollutkaan. Mutta olemme jo puhuneet liikaa pörssiasioista; aivanhan luulisi meitä pörssivälittäjiksi. Puhukaamme hiukan Villefort-raukoista, joihin kohtalo viime aikoina on niin kovasti iskenyt.
— Mitä heille oikein on tapahtunut? kysyi Monte-Cristo aivan viattomasti.
— Kyllähän te sen tiedätte. Kun markiisi Saint-Méran oli kuollut pari kolme päivää matkallelähtönsä jälkeen, niin kuolee markiisitar kolme tai neljä päivää tännetulonsa jälkeen.
— Sehän on totta, sanoi Monte-Cristo, — olen kuullut siitä puhuttavan. Mutta niin kuin Claudius sanoo Hamletille, sehän on luonnon laki. Heidän isänsä kuolivat ennen heitä, ja he surivat näitä. He kuolevat ennen kuin poikansa, ja heidän poikansa surevat heitä.
— Mutta ei siinä vielä kaikki.
— Eikö siinä ole kaikki?
— Ei. Kuulittehan, että he aikoivat naittaa tyttärensä…
— Franz d'Epinayn kanssa… Onko tuo avioliitto jäänyt sikseen?
— Eilisaamuna Franz kuuluu purkaneen kihlauksen.
— Todellakin…? Ja tiedetäänkö, mikä on ollut syynä tähän purkamiseen?