— Ei.
— Mitä te minulle kerrottekaan…! Ja millä tavoin herra Villefort on ottanut tämän kaiken vastaan?
— Niin kuin aina ennenkin, hyvin filosofisesti.
Samassa Danglars palasi yksinään.
— Jätättekö herra Cavalcantin tyttärenne seuraan? kysyi paronitar.
— Hänen ja neiti d'Armillyn, sanoi pankkiiri, — ettekö laske häntä miksikään?
Sitten hän jatkoi kääntyen Monte-Criston puoleen:
— Eikö herra Cavalcanti olekin hurmaava nuori mies? Mutta onko hän prinssi?
— Sitä en voi taata, sanoi Monte-Cristo. — Hänen isänsä esiteltiin minulle markiisina, poika on siis kreivi. Mutta en luule, että hän panee mitään painoa tuolle arvonimelle.
— Miksi ei panisi? sanoi pankkiiri. — Jos hän on prinssi, on hänellä syytä siitä ylpeillä. Kullakin on oma oikeutensa. En pidä niistä, jotka kieltävät syntyperänsä.