— Jatkakaa, herttua, sanoi hän sitten nousten tyytyväisenä niin kuin ainakin mies, joka luulee löytäneensä uuden ajatuksen, vaikka onkin vain laatinut selityksen toisen ajatukseen. — Jatkakaa, minä kuuntelen teitä.
— Sire, sanoi Blacas, joka hetkisen oli toivonut voivansa käyttää Villefort'in tiedonantoja omaksi hyväkseen, — minua eivät tee rauhattomaksi perusteettomat huhut, ilmasta temmatut tiedot. Järkevä, kaiken luottamukseni ansaitseva mies, jonka olen asettanut valvomaan maan eteläosaa (herttua hidasteli näitä sanoja sanoessaan), on juuri nyt saapunut ilmoittamaan: Suuri vaara uhkaa kuningasta! Siksi olen heti rientänyt luoksenne, sire.
— Mala ducis avi domum?[4] jatkoi Ludvig XVIII tehden muistiinpanojaan.
— Käskikö Teidän Majesteettinne minua olemaan tästä asiasta sen enempää puhumatta?
— En, rakas herttua, mutta tuolta löydätte poliisiministerin eilisen raportin… Mutta, kas, siinähän on herra Dandré itse … eikö niin, sanoittehan, herra Dandré? keskeytti kuningas ovenvartijan, joka juuri ilmoitti poliisiministerin tulon.
— Niin, herra paroni Dandré, sire, lausui ovenvartija.
— Niin oikein, paroni, jatkoi Ludvig XVIII tuskin huomattavasti hymyillen. — Astukaa sisään, paroni, ja kertokaa herttualle, mitä uusinta tiedätte herra Bonapartesta. Älkää mitenkään peitelkö asemaa, olkoon se kuinka arveluttava tahansa. Onko Elba tulivuori ja näemmekö siitä nousevan bella, horrida bella?[5]
Herra Dandré otti siron asennon nojautuessaan molemmin käsin tuolin selkänojaan.
— Onko Teidän Majesteettinne suvainnut lukea eilispäivän raportin?
— Olen, olen, mutta kertokaahan herttualle itse raportin sisällys. Selitelkää hänelle, miten kruununanastaja toimii saarellaan.