— Tahdon hiukan sotkea asiaa, selitti Eugénie. — Tuo nainen, jolle annoimme kaksikymmentä frangia, voi meidät ilmaista saadessaan neljäkymmentä. Kun pääsemme bulevardille, muutamme suuntaa.
Ja tyttö hyppäsi vaunuihin, jotka oli niin varustettu, että niissä mukavasti saattoi nukkua.
— Sinä olet aina oikeassa, Eugénie, sanoi laulunopettajatar istahtaen ystävänsä viereen.
Neljännestunnin kuluttua kyytimies, jota oli käsketty ajamaan toiseen suuntaan, ohjasi piiskaansa läjäyttäen hevosensa ulos Saint-Martinin tulliportista.
— Nyt olemme siis päässeet Pariisin ulkopuolelle! sanoi Louise hengähtäen syvään.
— Niin olemme, rakkaani, ja ryöstö on mainiosti onnistunut, vastasi Eugénie.
— Niin, väkivallatta, sanoi Louise.
— Tämän minä voin tuoda esiin lieventävänä asianhaarana, vastasi Eugénie.
Sanat hukkuivat vaunujen räminään heidän ajaessaan pitkin Villetten kivettyä tietä.
Herra Danglars oli menettänyt tyttärensä.