— Se on totta, vastasi Morrel, — minä kirjoitin. Sellaista tapahtuu minulle toisinaan, niin sotilas kuin olenkin.
Monte-Cristo astui muutaman askelen eteenpäin. Maximilienin täytyi päästää hänet kulkemaan, mutta hän seurasi jäljestä.
— Kirjoititte siis? kysyi Monte-Cristo uudelleen luoden terävän ja tutkivan katseen häneen.
— Johan minulla oli kunnia vastata myöntävästi, sanoi Morrel.
Kreivi katsahti ympärilleen.
— Pistoolinne ovat mustepullon vieressä! sanoi hän osoittaen sormellaan kirjoituspöydällä olevia pistooleja.
— Lähden matkalle, sanoi Maximilien.
— Rakas ystävä! sanoi Monte-Cristo, ja hänen äänensä oli tavattoman hellä.
— Herra kreivi!
— Ystäväni, rakas Maximilien, minä rukoilen, älkää ryhtykö mihinkään väkivaltaisiin tekoihin.