— Kuka siellä? kysyi rouva Villefort'in ääni.
Villefort'in mielestä ääni oli tavallista heikompi.
— Avatkaa, avatkaa! huusi Villefort. — Minä täällä olen!
Mutta hänen pyynnöstään ja hätääntyneestä äänestään huolimatta ovi ei auennut.
Villefort puhkaisi oven potkaisemalla siihen jalallaan.
Rouva Villefort seisoi budoaarinsa kynnyksellä kalpeana, kasvot vääntyneinä, ja tuijotti kamalasti häneen.
— Héloïse! Héloïse! sanoi Villefort. — Mikä teidän on?
Nuori nainen ojensi häntä kohden valkoisen, jäykän kätensä.
— Se on tapahtunut, sanoi hän ääni koristen. — Mitä vielä tahdotte?
Ja hän kaatui pitkäkseen matolle.