— Miksi meidän neljän kesken? kysyi Caderousse.
— Siksi, että te neljä olette Edmondin ystäviä.
— Ystäviä eivät ole ne, jotka pettävät, mutisi vuorostaan vaimo.
— Niin, niin, sanoi Caderousse, — sitä minäkin sanon. Sehän on suorastaan rikos, pyhän solvaus, jos palkitsee petoksen, jopa rikoksenkin.
— Tehän itse olette niin tahtonut, jatkoi apotti rauhallisesti pistäen timantin taskuunsa. — Antakaa nyt minulle Edmondin ystävien osoitteet, jotta voin täyttää hänen viimeisen tahtonsa.
Raskaina pisaroina virtasi hiki Caderoussen otsalta. Hän näki apotin nousevan paikaltaan, menevän ovelle ikään kuin tarkastaakseen hevostaan, ja palaavan.
Caderousse ja hänen vaimonsa katsoivat toisiinsa.
— Timantti voisi olla yksinomaan meidän, sanoi Caderousse.
— Niinkö luulet? vastasi vaimo.
— Kirkonmies ei petä meitä.