Sitten nousi kylmä hiki hänen otsalleen, kuolettava tuska kouristi hänen sydäntään.
Hän kuuli portaille vievän oven narisevan saranoillaan.
Työhuoneeseen vievä ovi aukeni.
Kello alkoi kohta lyödä yhtätoista.
Morrel ei kääntynyt, hän odotti Cocleksen ilmoittavan:
"Thomson & Frenchin edustaja."
Hän nosti pistoolin suunsa kohdalle…
Samassa hän kuuli kiljahduksen. Se oli hänen tyttärensä ääni.
— Isä! huusi nuori tyttö aivan hengästyneenä ja melkein tukehtumaisillaan ilosta, — pelastettu, te olette pelastettu!
Ja hän heittäytyi isänsä syliin heiluttaen korkealla silkkistä, punaista kukkaroa.