— Ettekö koskaan ole huomannut häntä?
— Tuopa on oikea ranskalainen kysymys. Tiedättehän, että me italialaiset naiset emme huomaa ketään muuta kuin sen, jota rakastamme.
— Se on totta, vastasi Franz.
— Joka tapauksessa, sanoi kreivitär nostaen Albertin kaukoputken silmilleen ja suunnaten sen aitiota kohden, — hän on ilmeisesti juuri haudastaan kaivettu, haudankaivajan luvalla liikkeelle lähtenyt vainaja, sillä hän on aivan pelottavan kalpea.
— Hän on aina saman näköinen, sanoi Franz.
— Tunnetteko siis hänet? kysyi kreivitär. — Siinä tapauksessa minä kysyn teiltä, kuka hän on.
— Luulen nähneeni hänet jo ennen ja arvelen tuntevani hänet.
— Toden totta, sanoi kreivitär, ja hänen kauniita olkapäitään puistatti väristys, — ymmärrän kyllä, että kun kerran on hänet nähnyt, ei voi häntä unohtaa.
— No, sanoi Franz kreivittärelle, kun tämä toistamiseen alkoi tarkastaa tuota miestä, — mitä ajattelette hänestä?
— Että hän näyttää olevan lordi Ruthwen ilmielävänä.