— Hänen ylhäisyytensä vaunut!
Monte-Cristo kirjoitti pari kolme kirjettä. Hänen sulkiessaan viimeistä taloudenhoitaja palasi.
— Teidän ylhäisyytenne vaunut ovat portaitten edessä, sanoi hän.
— Hyvä on. Ottakaa hansikkaanne ja hattunne, sanoi Monte-Cristo.
— Täytyykö minun seurata teidän ylhäisyyttänne? huudahti Bertuccio.
— Tietysti, pitäähän teidän antaa määräyksiänne, koska aion asettua tuohon taloon asumaan.
Kreivin käskyjä vastaan ei mukistu. Vastustelematta taloudenhoitaja siis seurasi herraansa ja istui kunnioittavasti vaunujen etuistuimelle.
43. Talo Auteuilissa
Monte-Cristo oli huomannut, että Bertuccio oli portaita laskeutuessaan siunannut itsensä korsikalaisen tapaan tekemällä peukalolla eteensä ristinmerkin, ja vaunuihin istuessaan mutissut lyhyen rukouksen. Jokainen muu paitsi utelias ihminen olisi tuntenut sääliä kunnon taloudenhoitajaa kohtaan nähdessään, kuinka kauhuissaan hän läksi matkaan. Mutta kreivi näytti olevan siksi utelias, ettei tahtonut säästää Bertuccioa tältä matkalta.
Kahdenkymmenen minuutin päästä he saapuivat Auteuiliin. Bertuccion mielenliikutus oli vain kasvanut. Hän kyyhötti vaunujen nurkassa ja tarkasti kuumeentapaisesti jokaista taloa, minkä ohitse he ajoivat.