— Ovat. Tunnette siis hänet?
— Rouva Danglars'in? Minulla on kunnia tuntea hänet, ja olen kaksin verroin onnellinen pelastettuani teidät noiden hevosten aiheuttamasta vaarasta. Sillä minua saatte syyttää tuosta vaarasta. Ostin eilen hevoset paronilta. Mutta paronitar näytti olevan siitä niin pahoillaan, että eilen lähetin ne hänelle lahjaksi.
— Olette siis kreivi Monte-Cristo, josta Hermine eilen kertoi minulle hyvin paljon?
— Olen, vastasi kreivi.
— Minä olen Héloïse de Villefort.
Kreivi kumarsi kuin mies, joka kuulee aivan vieraan nimen.
— Herra Villefort tulee olemaan teille äärettömän kiitollinen! jatkoi Héloïse.
— Olette pelastanut hänen vaimonsa ja poikansa. Ilman jalomielistä palvelijaanne minä ja lapseni olisimme varmasti kuolleet.
— Vapisen vieläkin ajatellessani, missä vaarassa olitte.
— Sallitte varmaankin minun runsaasti palkita tuota miestä.