— Kreikkalainen! mutisi kreivi Morcerf.
— Niin, sanoi rouva Danglars. — Ja sanokaa, oletteko koskaan Ali-pashan hovissa, jota niin kunniakkaasti puolustitte, nähnyt niin ihanaa pukua kuin tuo.
— Vai niin, sanoi Monte-Cristo, — te olette siis palvellut Janinassa, herra kreivi?
— Olin pashan sotajoukkojen ylitarkastajana, vastasi Morcerf. — Ja tunnustan suoraan, että pieni omaisuuteni on saanut alkunsa albanialaisen päällikköni jalomielisistä lahjoituksista.
— Katsokaahan häntä! pyyteli rouva Danglars.
— Missä hän on? sopersi Morcerf.
— Tuolla! sanoi Monte-Cristo.
Näin sanoen hän laski käsivartensa kenraalin olkapäälle ja kumartui yhdessä hänen kanssaan aition kaiteen yli.
Tänä hetkenä Haydée, joka katseillaan etsi kreiviä, näki hänen kalpeat kasvonsa kreivi Morcerfin kasvojen vieressä.
Vaikutus oli järkyttävä: tuntui kuin tyttö olisi nähnyt Medusan pään. Hän kumartui eteenpäin aivan kuin ahmiakseen häntä silmillään. Samassa hän heittäytyi taaksepäin, ja hänen suustaan kuului heikko kirahdus, joka kuitenkin oli niin voimakas, että sen kuulivat lähinnä olevat ja Ali, joka heti avasi aition oven.