— Sen lupaan.
Villefort näytti kärsivän ja syytetty lohduttavan häntä.
— Ymmärrättehän, sanoi hän luoden katseen tuhkaan, joka vielä säilytti paperin muodon ja liiteli liekin yläpuolella. — Nyt tuo kirje on hävitetty, vain te ja minä yksin tiedämme siitä. Sitä ei enää teille näytetä. Kieltäkää se siis, jos siitä teille puhutaan, kieltäkää rohkeasti, ja te olette pelastettu.
— Minä kiellän, olkaa rauhassa, sanoi Dantès.
— Hyvä, hyvä, sanoi Villefort tarttuen kellon nuoraan.
Sitten hän pysähtyi, ennen kuin soitti.
— Oliko se ainoa kirje, mikä teillä oli? kysyi hän.
— Oli, ainoa.
— Vannokaa se.
Dantès ojensi kätensä.