— Tämä kaikki on kyllä merkillistä, sanoi Château-Renaud, — mutta suoraan tunnustaen ihailen eniten sitä täsmällisyyttä, millä teitä palvellaan. Onhan totta, herra kreivi, että ostitte tämän talon vasta viisi kuusi päivää sitten?
— Siitä on enintään niin pitkä aika, sanoi Monte-Cristo.
— No niin, olen varma siitä, että se on muuttunut aivan täydellisesti, sillä ellen väärin muista, oli siinä toinen sisäänkäytävä, ja piha oli kivillä laskettu, jota vastoin nyt piha on komeana ruohokenttänä ja siellä kasvaa puita, jotka näyttävät sadan vuoden vanhoilta.
— Mitä minä voin sille, että rakastan vihantaa ja varjoa, sanoi Monte-Cristo.
— Ennen tultiin taloon kadunpuoleisesta portista, sanoi rouva Villefort, sillä sinä päivänä, jolloin ihmeellisellä tavalla pelastuin, minut tuotiin taloon sitä tietä.
— Se on kyllä totta, sanoi Monte-Cristo, mutta sen jälkeen olen pitänyt enemmän pääkäytävästä, josta voi portin läpi nähdä Boulognen metsän.
— Neljässä päivässä sellainen muutos! sanoi Morrel. — Sehän on suoranainen ihme.
— Niin onkin, sanoi Château-Renaud. — Vanha talo on muuttunut aivan uudeksi, sillä tämä talo oli todellakin hyvin vanha ja ikävän näköinen. Muistan, että äitini lähetti minut sitä katsomaan silloin, kun Saint-Méran ilmoitti myyvänsä sen pari kolme vuotta sitten.
— Saint-Méran? sanoi rouva Villefort. — Tämä talo oli siis Saint-Méranin, ennen kuin te sen ostitte?
— Siltä näyttää, vastasi Monte-Cristo.