Saatuansa kaikki asiat selville Cécile meni omaan huoneeseensa ja otti morsiuspukunsa esille. Tämän nähdessään hän vihdoinkin puhkesi kyyneliin, onneksi kyllä, sillä tuo pidätetty suru oli jo vähällä hivuttaa tuhkaksi hänen sydämensä. Itkettyään kauan morsiuspuku pölyillään, suudeltuaan jokaista sen kukkaa, rukoiltuaan taivaalta rohkeutta ja kuiskattuaan monta kertaa lemmittynsä nimeä hän heitti vielä kerran hunnun päähänsä ja meni ulos.
Aspasia neidin palkan maksettuaan ei Cécilellä enää ollut rahoja ollenkaan, ja saadakseen isoäitinsä hautaan hänen täytyi turvautua viimeiseen keinoon: myydä morsiuspukunsa.
Hän riensi sen kauppiaan luo, joka osti häneltä hänen piirustuksensa, ja levitteli hänen nähtäväkseen tuon ihmeellisen teoksen, jonka valmistaminen oli kysynyt niin paljon kärsivällisyyttä, ahkeruutta ja taitoa. Mutta kauppias kieltäytyi heti ostamasta sitä sanoen, ettei hän voinut maksaa siitä tarpeeksi suurta hintaa. Muualle oli Cécilen kääntyminen.
Jo samana iltana Cécile kävi muutamien kauppiaan neuvomien henkilöiden luona pukua kaupittelemassa, mutta turhaan.
Seuraavana päivänä markiisitar haudattiin. Talonomistaja, joka luuli, ettei perhe ollut aivan varaton, oli ottanut Cécilen puolesta suorittaakseen kaikki hautajaismenot.
Sitten Cécile taas lähti matkalle pukuansa kaupittelemaan. Olemme jo kertoneet kuinka hän, käytyään turhaan monessa paikassa, vihdoinkin tuli Fernanden luo ja kuinka prinssi, heltyneenä hänen kyynelistään ja tehdäkseen Fernandelle mieliksi, osti tuon ihmeellisen puvun maksaen siitä Cécilen vaatiman hinnan.
Rahat saatuaan Cécile kutsui luokseen talonomistajan ja maksoi hänelle sekä hautajaismenot että vielä suorittamatta jääneen vuokran sanoen tahtovansa muuttaa pois jo seuraavana päivänä.
Mutta talonomistajan pyynnöistä huolimatta Cécile ei suostunut ilmoittamaan minne aikoi mennä.
Cécile pysyi sanassaan. Seuraavana päivänä hän katosi talosta teille tietymättömille.
Jonkun aikaa vielä puhuttiin Cécilen pienessä tuttavapiirissä hänen katoamisestaan ja ihmeteltiin minne hän oli joutunut. Mutta vähitellen väsyttiin koko asiaan, ja kun ei Cécileä enää koskaan kuulunut, joutui hän kokonaan unohduksiin.