— Sukkelata. Ja ovatko kaikki nuo kuninkaan virat edes palkan puolesta edulliset?
— Jotakuinkin. Ja jos tämä puheenaine teitä miellyttää, niin puhutaan siitä paremman puutteessa.
— Mutta teitä nuo virat eivät turmele, rakas Eugène. Prinssinä pysytte nyt niinkuin ennenkin. Toista on keisarinne laita.
— Vai niin. Ja mitä pahaa keisarini on tehnyt teille? Luulin hänen tehneen teistä keisarinnan.
— Niin, onhan hän hyvin ystävällinen. Mutta puhumme siitä myöhemmin.
Kuulkaahan, minua haluttaa matkustaa pois Ranskasta ja mennä Milanoon.
Samassa Cornélie astui sisään.
— No, mitä nyt? kysyi Fernande. — Mitä tahdotte?
— Pyydän anteeksi, rouva, mutta siellä on joku, joka pyytää päästä rouvan puheille.
Ja tätä sanoessaan hän iski rouvalleen silmää ikäänkuin kuiskatakseen: "Olkaa huoletta, tiedän mitä teen."
— Joko nyt taas joku kaunis nuori herra? kysyi Fernande.