Päästiin elokuun 3:nteen v. 1792. Päivällä vallitsi masentava kuumuus, ja aurinko poltti hellittämättä Pariisin katuja. Omituinen voimattomuus ja pelko, jonkinlainen synkkä alakuloisuus tuntui vaivaavan ihmisiä. Naapurit puhuttelivat pelonalaisina toisiaan talojensa ovilta tai ikkunoista, osoittaen vaskenvärisiä, ahtaiden katujen yllä taivaalla liiteleviä pilviä, jotka päivän laskiessa yhtyivät toisiinsa muodostaen äärettömän, verenkarvaisen meren. Ei ollut taivas koskaan niin uhkaavalta näyttänyt, eivätkä päivän jäähyväiset olleet koskaan niin mieltäahdistavilta tuntuneet.
Ei aikaakaan, niin rajuilma puhkesi. Mutta ihmiset eivät heti suostuneet peräytymään. Ukkosen jyristessä ja tulta iskiessä tuo muukalaisjoukko, jota sanottiin marseillelaiseksi, ei siksi, että se olisi ollut Marseillesta kotoisin, vaan siksi, että se niinkuin myrskytkin tuli etelästä, kuohui kaduilla raivoten ja kiljuen kilpaa irtipäässeiden luonnonvoimien kanssa. Mutta lopuksi taivaan myrsky pääsi voitolle, ja karjuvat joukot hajaantuivat, jättäen kadut autioiksi sadevirtojen huuhdottaviksi.
Tuileries-linnassa ei sinä hirveänä yönä kukaan ummistanut silmiänsä. Kerta toisensa jälkeen kuningas ja kuningatar katsahtivat raollaan olevista ikkunaluukuista rantakatuja ja vapauden klubin rakennuksia. Kaupunki niinkuin sen väestökin tuntui heistä vieraalta ja muuttuneelta.
Vasta seitsemän aikaan ukonilma asettui.
Silloin kuului kummia uutisia. Salama oli iskenyt ainakin viiteenkymmeneen eri paikkaan, tappaen lähes kaksikymmentä henkilöä ja kaataen Issyn tasangon, Crosnen, Hay-hautausmaan ja Charentonin sillan ristit.
Ja tänä yönä Danton, Camille Desmoulin, Barbaroux ja Panis laativat ukkosenjyrinän säestäminä elokuun 10 p:n ohjelman.
Elokuun 9 päivänä paroni de Marsilly suoritti linnassa vahtipalvelusta. Paronitar hoiti tapansa mukaan tointansa kuningattaren luona.
Kahdeksan aikaan aamulla kuului Pariisin eri osissa rummunpärrytystä.
Mandar, kansalliskaartin ylipäällikkö, kutsui väkensä kokoon
Tuileries-linnaa puolustamaan, koska tiedettiin, että etukaupungit
edellisestä päivästä lähtien hankkivat rynnäkköä sen kimppuun.
Tätä käskyä totteli tuskin kolme tai neljä pataljoonaa. Näistä sijoitettiin osa n.s. Prinssien pihaan, toinen Sveitsiläispihaan ja loput linnan alakerrokseen. Prinssien piha vei Floran rantakadun-puoleiselle paviljongille, Sveitsiläispiha Marsanin, Rivoli-kadun puoleiselle paviljongille.
Kahdentoista aikaan herra de Maillardor määräsi sveitsiläisille, mitä paikkoja heidän tuli vartioida.