— Keisarin aitiossako? Mutta enhän minä teitä siellä huomannut.
— Olisitte kyllä huomannut, jos olisin ollut siellä, sillä tarpeeksi sinne katsoitte. Olihan Poniatowsky siellä.
— Todellako? En nähnyt häntäkään.
— Vai ette, valehtelija! huudahti prinssi. — Olette oikeassa, en ollut siellä. Olin tuntemattomana yksityisaition perällä.
— Yksinkö?
— En, teidän kuvanne seurassa.
— Hyvä Jumala, kuinka kohteliaasti te osaatte puhua! Ja minä voin vannoa teille, etten usko sanaakaan kaikesta mitä sanotte.
— Täyttä totta se sittenkin on.
— No niin. Teidän ei olisi pitänyt käydä siellä eilen.
— Miksikä niin? Olitte mainio Zaïrena ja ihmeellinen Roxelanena.