Henrik."
Viikko kului ilman kirjeitä. Sitten saapui seuraava:
"Olet suojelusenkelini, Cécile. Sinun rakkaudestasi saan voimia, sinun uskostasi valoa.
"En tavannut enää Lontoossa rouva de Lorges'ia enkä muitakaan sukulaisiani. He ovat kaikki matkustaneet pois. Mutta tuskin olisinkaan voinut raha-asioissa turvautua heihin, he kun ovat liian köyhiä auttaakseen. Heidän poissaolostaan ei siis ole minulle muuta huolta, kuin etten saanut heitä tavata.
"Ei heistä olisi ollut minulle mitään turvaa, enkä minä toden perästä heihin luottanutkaan. Perheemme vanhan palvelijan tai paremmin sanoakseni ystävän puoleen olin aikonut kääntyä, tuon kunnon herra Duvalin, jonka sinäkin tunnet.
"Tiedäthän, ettei minulla, enemmän kuin sinullakaan, ole varoja. Minun täytyy siis saada rahoja lainaksi voimatta tarjota takaukseksi muuta kuin kunniallisen nimeni. Ei ollut kuin yksi ainoa mies, jonka puoleen olisin uskaltanut kääntyä sellaisella pyynnöllä, ja se mies oli herra Duval. Eikä hän pettänyt. Tuskin olin avannut hänelle sydämeni — sillä sinun tulee tietää, etten salannut häneltä mitään, en rakkauttani sinuun, en nykyistä asemaani enkä mitä olin häneltä toivonut — tuskin olin siis avannut hänelle sydämeni, kun hänen vaimonsa kääntyen hänen puoleensa huudahti: 'Enkö ole monta kertaa sanonut sitä sinulle, että he jo silloin pitivät toisistaan. Nuo hyvät ihmiset olivat siis ajatelleet meitä ja olivat arvanneet rakkautemme siihen aikaan jo, jolloin emme uskaltaneet tunnustaa sitä toisillemmekaan.'
"Herra Duval silloin lähestyi minua kyynelsilmin — niin, Cécile, hän oli vähällä purskahtaa itkuun — ja sanoi: 'Rakastakaa häntä oikein paljon, herra Henrik, rakastakaa häntä sydämenne pohjasta, sillä hän on jalo ja hyvä tyttö, ja jos meidän kaltaiset ihmiset olisivat koskaan uskaltaneet nostaa silmänsä häneen asti, niin hänet minä olisin valinnut vaimoksi pojalleni.' Sitten tarttuen käteeni hän puristi sitä kovasti.
"'Ja nyt ovat asiat selvitettävät', sanoi hän sitten vieden minut työhuoneeseensa.
"Ja pian ne selvisivätkin. Täytyy myöntää, että kaupankäynti on jotakin suurta ja ylevätä, kun sen vain oikealla tavalla käsittää. Olin aina kuullut sanottavan, että mitättömän summan, muutamien tuhansien lainaamista varten tarvittiin leimapapereita, allekirjoituksia, notaaria, takausmiehiä ja muuta sellaista. Mutta eipä ollenkaan! Herra Duval otti paperin ja kirjoitti: 'Täten ilmoitan herroille Smith & Thursen, että annan Herra Henrik de Sennones'ille viidenkymmenentuhannen frangin luoton.' Sitten hän pani nimensä alle ja antoi minulle paperin. Siinä kaikki.
"Seuraavana päivänä menin mainittujen herrojen luo ja selitin heille, että aikomukseni oli hankkia kauppatavaravarasto Guadeloupeen vietäväksi. Heillä oli juuri laiva lähdössä Antillien saarille, ja he kysyivät minulta mitä tavaroita halusin kaupitella. Vastasin heille, että kun olin aivan kokematon näissä asioissa, täytyi minun siinäkin suhteessa kokonaan turvautua heidän ja herra Duvalin neuvoihin, ja he lupasivat seuraavana päivänä ottaa asian puheeksi.