— Huomenna istutamme toisen, rakas herra Kornelius, lausui hiljaisella äänellä Rosa, joka käsitti tulpaaninviljelijän sanomattoman surun ja pyrki lempeillä sanoillaan tuottamaan hoivaa hänen haavoittuneelle, verta vuotavalle sydämellensä.
XVIII.
ROSAN IHAILIJA.
Tuskin oli Rosa lausunut nuo lohdutuksen sanat Korneliukselle, kun porraskäytävästä kuultiin jonkun tiedustelevan Gryphukselta mitä oli tekeillä.
— Isä, sanoi Rosa, — ettekö kuule?
— Mitä sitten?
— Herra Jakob kutsuu teitä. Hän on levoton.
— Onpa täällä ollutkin elämöimistä. Olisi luullut vangin aikovan surmata minut! Nuo oppineet, ne ovat oikeana maanvaivana!
Viitaten sitten sormellaan porraskäytävään hän sanoi Rosalle:
— Menkää edellä, neitiseni!