Tällä kertaa ei d'Artagnan odottanut puhuttelua.
"Tilaa!" hän huusi ensimmäisenä; "tilaa!"
"Mitä tahdotte?" kysyi ääni.
"Herttuan!" äyskäisivät d'Artagnan ja Portos yhtaikaa.
Nauru oli vastauksena, mutta se päättyi huokaisuun; d'Artagnan oli lävistänyt naurajan säilällään.
Samassa ammuttiin kaksi laukausta, jotka kuuluivat yhdeltä; Portos ja hänen vastustajansa olivat ampuneet toisiaan.
D'Artagnan kääntyi katsomaan ja näki Portoksen ihan lähellään.
"Mainiota, Portos!" hän sanoi; "taisit surmata hänet?"
"Luulen osanneeni ainoastaan hevoseen", vastasi Portos.
"Mikäs auttaa, veikkonen! Pilkkuun ei osaa joka laukauksella, eikä sovi valittaa, kun sentään satuttaa tauluun. Kas, hitto, mikä nyt hevostani vaivaa?"