"Kuka hänet teidän luoksenne toi?"
"Kaksi nuorta aatelismiestä, jotka olivat menossa armeijaan. Toinen oli varakreivi de Bragelonne; kuulin hänen kumppaninsa puhuttelevan häntä siksi."
"Ja se nuori mies toi munkin luoksenne?"
"Niin."
Grimaud loi katseensa ylöspäin.
"Se oli siis Jumalan tahto!" hän sanoi.
"Epäilemättä", vahvisti haavoitettu.
"Se olisi kamalaa", mutisi Grimaud; "ja kuitenkin oli tuo nainen ansainnut kohtalonsa. Ettekö tekin ole sitä mieltä?"
"Kuoleman hetkellä", vastasi pyöveli, "ihminen huomaa muiden rikokset omiensa rinnalla vähäpätöisiksi."
Ja hän ummisti jälleen voipuneena silmänsä.