— Meitä hän varmasti tavoittelee, — tuumi Atos, — mutta menkäämme kuitenkin veneeseen; kerran ulapalle päästyämme sopii hänen tulla.
Atos hyppäsi veneeseen, joka heti loittoni rannasta neljän voimakkaan miehen soutamana.
Nuori mies alkoi saattaa venettä tai oikeammin kävellä sen edellä. Veneen piti pujahtaa vastasytytetyn majakan valaiseman satamanhaaranpään ja mereen äkkijyrkästi laskeutuvan kallion välitse. Hänen nähtiin etäällä kapuavan kalliolle, voidakseen seistä veneen yläpuolella, tämän soluessa ohitse.
"Mutta, hitto vieköön", sanoi Aramis Atokselle, "tuo nuori mies on selvästi vakooja!"
"Mikä nuori mies se on?" kysyi Winter kääntyen katsomaan.
"No, hän puhutteli meitä ja lähti sitten pitämään lähtöämme silmällä, odottaen nyt tuolla — katsokaa!"
Winter tähysti Aramiin sormen suuntaan. Majakka levitti hohdettansa pikku aukkoon, josta veneen piti mennä, ja kalliolle, jolla nuori mies seisoi odottamassa avopäin ja käsivarret rinnalla ristikkäin.
"Hän se on", huudahti loordi Winter tarttuen Atoksen käsivarteen, "hän se on! Minä olinkin tuntevinani hänet enkä siis erehtynyt."
"Kuka hän?" kysyi Aramis.
"Myladyn poika", vastasi Atos.