"Minäkö, monseigneur! Kuka sitä on sanonut?"
"Ei kukaan, mutta tiedän sen."
"Minua surettaa sanoa teidän ylhäisyydellenne, että te erehdytte", vastasi gascognelainen häikäilemättömästi, lujana sen lupauksen johdosta, jonka oli antanut Itävallan Annalle.
"Avasin itse eteishuoneen oven ja näin teidän tulevan lehterin päässä."
"Se johtui siitä, että minut johdettiin tänne salaportaita myöten."
"Minkätähden?"
"En tiedä, nähtävästi siinä oli joku väärinkäsitys."
Mazarin tiesi, ettei ollut helppo saada d'Artagnania ilmaisemaan, mitä tämä tahtoi salata; hän luopuikin siksi kertaa yrittämästä tunkeutua gascognelaisen salamyhkäisyyteen.
"Puhukaamme minun asioistani", virkkoi kardinaali, "koska te ette tahdo hiiskua mitään omistanne."
D'Artagnan kumarsi.