"Pidättekö matkoista?" kysyi kardinaali.
"Olen viettänyt suuren osan elämääni maantiellä."
"Pidätteleekö teitä mikään Pariisissa?"
"Minua ei voisi pidätellä mikään muu kuin käsky korkeammasta paikasta."
"Hyvä! Kas tässä kirje, joka on toimitettava osoitteen mukaisiin käsiin."
"Osoitteen, monseigneur? Mutta sitähän siinä ei ole."
Kuoren etupuolellekaan ei tosiaan ollut kirjoitettu mitään.
"Seikka on sellainen", huomautti Mazarin, "että kirje on kaksinkertaisessa kotelossa."
"Ymmärrän, ja minun on murrettava ulkokuori vasta kun olen saapunut määrättyyn paikkaan."
"Aivan. Ottakaa ja lähtekää. Teillä on muuan ystävä, herra du Vallon, josta pidän paljon; lähteköön hän mukaanne."