— Lempo! — ajatteli d'Artagnan; — hän tietää, että me kuulimme hänen keskustelunsa eilen, ja tahtoo nyt loitontaa meidät Pariisista.
"Epäröitsettekö?" kysyi Mazarin.
"En, monseigneur; lähden päätähavin. Soisin vain…"
"Mitä niin? Sanokaa."
"Että teidän ylhäisyytenne pistäytyisi kuningattaren luona."
"Milloin?"
"Nyt heti."
"Mitä varten?"
"Lausuaksenne hänelle ainoastaan nämä sanat: 'Lähetän herra d'Artagnanin matkalle, ja hänen on lähdettävä suoraa päätä.'"
"Nyt kai myönnätte", huomautti Mazarin, "että olette tavannut kuningattaren?"