"Olitte oikeassa", hän sanoi, "hyvä mosjöö d'Artagnan; te ette voi lähteä vielä."
"Kas!" virkahti d'Artagnan.
"Antakaahan minulle siis takaisin se kirje."
D'Artagnan totteli. Mazarin varmistausi siitä, että sinetti oli koskematon.
"Tarvitsen teitä tänä iltana", hän sanoi; "tulkaa takaisin kello viideltä."
"Kello viideltä, monseigneur", vastasi d'Artagnan, "minulla on kohtaus, josta en voi jäädä pois."
"Se älköön teitä huolestuttako", virkkoi Mazarin; "se saa jäädä."
— Hyvä! — ajatteli d'Artagnan; — sen saatoin arvatakin.
"Palatkaa siis kello viisi ja tuokaa mukananne kunnon herra du Vallon; mutta jättäkää hänet eteishuoneeseen: tahdon puhua kanssanne kahden kesken."
D'Artagnan kumarsi.