"Voimme siis lähteä matkalle?" kysyi kuningatar.
"Milloin teidän majesteettinne suvaitsee; tarvitsee vain laskeutua alas salaportaita, minä odotan veräjällä."
"Menkää, monsieur", sanoi kuningatar; "tulen hetimiten."
D'Artagnan lähti; vaunut olivat paikallaan, muskettisoturi istui ajopukilla.
D'Artagnan otti mytyn, jonka Bernouin oli hänen käskystään vienyt muskettisoturin jalkoihin. Siinähän oli, kuten muistettaneen, herra de Gondyn ajurin hattu ja viitta.
Hän heitti viitan hartioilleen ja painoi hatun päähänsä.
Muskettisoturi laskeusi ajopukilta.
"Monsieur", haastoi d'Artagnan, "nyt menette päästämään vapaaksi toverinne, joka vartioitsee ajajaa. Nousette sitten ratsaille ja lähdette Tiquetonne-kadulle, la Cheyxette-hotelliin, noutaaksenne minun ja herra du Vallonin hevoset. Te satuloitsette ne kenttäkuntoon, ratsastatte ulos Pariisista taluttaen niitä suitsista ja tulette Cours-la-Reinelle. Jollette tapaa siellä ketään, niin pitkitätte matkaa Saint-Germainiin asti. Se tapahtuu kuninkaan palveluksessa."
Muskettisoturi kohotti kätensä hatunreunaan ja lähti panemaan toimeen saamiansa määräyksiä.
D'Artagnan nousi ajopukille.