"Mahdotonta!" huudahti kuningas; "skotlantilaisetko möisivät kuninkaansa kahdestasadastatuhannesta punnasta!"
"Juutalaiset möivät Vapahtajan kolmestakymmenestä hopearahasta."
"Ja kuka on se Judas, joka on päättänyt tämän häpeällisen kaupan?"
"Levenin jaarli."
"Oletteko varma siitä, monsieur?"
"Kuulin sen omin korvin."
Kuningas huokasi syvään kuin olisi hänen sydämensä pakahtunut ja antoi päänsä painua käsiensä väliin.
"Voi, skotlantilaiset!" hän valitti; "skotlantilaiset, joita minä sanoin uskollisiksi uroikseni! Skotlantilaiset, joiden haltuun uskoin itseni, kun olisin voinut paeta Oxfordiin! Skotlantilaiset, maanmieheni, veljeni! Mutta oletteko ihan varma, monsieur?"
"Makasin Levenin jaarlin teltan takana, josta olin kohottanut liepukan; siten sekä näin että kuulin kaikki."
"Ja milloin pitäisi sen kurjan kaupan toteutua?"