Silloin kajahti kamala hurraus, ja kolmisenkymmentä säilää välähti heidän päänsä päällä.
Nopeasti syöksähtää mies englantilaisista riveistä, jotka hän survaisee syrjään, karkaa Atoksen kimppuun, kytkee hänet jänteviin käsiinsä, tempaa häneltä miekan ja kuiskaa hänen korvaansa:
"Vaikene ja antaudu! Minulle antautuminen ei mitään merkitse."
Jättimäinen soturi tarttuu niinikään Aramiin ranteisiin, ja tämä yrittää turhaan irtautua peloittavasta puristuksesta.
"Antaudu!" sanoo hän tähystäen vankiansa tiukasti.
Aramis kohotti päänsä, Atos kääntyi katsomaan.
"D'Art…" huudahti Atos, mutta gascognelainen sulki häneltä suun kädellään.
"Minä antaudun", vastasi Aramis ojentaen Portokselle miekkansa.
"Ampukaa, ampukaa!" karjui Mordaunt palaten ryhmän luo, jossa molemmat ystävykset olivat.
"Miksi ampuisimme?" kysyi eversti; "kaikkihan ovat antautuneet."