"Siinä on myladyn poika", virkkoi Atos d'Artagnanille.
"Olen tuntenut hänet siksi."
"Se on se munkki", selitti Portos Aramiille.
"Kyllä tiedän."
Samassa alkoivat rivit avautua. D'Artagnan piteli Atoksen hevosta suitsista ja Portos Aramiin. Kumpainenkin yritti laahata vankiansa pois taistelukentältä.
Tämä liike paljasti paikan, missä Winterin ruumis makasi. Vihan vaistolla oli Mordaunt löytänyt sen jälleen ja katseli nyt uhriansa kamalasti hymyillen, kumartuneena hevosensa yli.
Niin tyyni kuin Atos olikin, liikahti hänen kätensä kopeloimaan satulakotelostaan pistoolia.
"Mitä teetkään?" kysyi d'Artagnan.
"Anna minun tappaa hänet."
"Älä ainoallakaan eleellä ilmaise tuntevasi häntä, muutoin olemme hukassa kaikki neljä."