Sitten hän kääntyi nuoreen mieheen.
"Oiva saalis!" hän huudahti; "oiva saalis, hyvä herra Mordaunt! Meillä on kumpaisellakin vanki, herra du Vallonilla ja minulla, ja vielä Sukkanauhan ritareita molemmat."
"Mutta", huudahti Mordaunt hehkuvin silmin katsellen Aramista ja Atosta, "mutta he näyttävät olevan ranskalaisia!"
"Siitäpä ei minulla ole tietoja. Oletteko ranskalainen, hyvä herra?" kysyi hän Atokselta.
"Olen kyllä", vastasi tämä vakavasti.
"No niin, monsieur, olettepa siis joutuneet maanmiehenne vangiksi."
"Mutta kuningas?" tiedusti Atos tuskaisesti; "kuningas?"
D'Artagnan puristi lujasti vankinsa kättä ja vastasi hänelle:
"Ka, hän on meidän tallessamme, kuningas!"
"Niin", virkahti Aramis, "häpeällisen kavalluksen avulla."