"Tiedät siis, että minä pysyin hänen luonansa?"
"Kuulin äänesi viimeiseen hetkeen asti."
"Tässä on rintatähti, jonka hän antoi minulle", sanoi Aramis, "ja tässä risti, jonka otin hänen kädestään; hän tahtoi, että nämä kalleudet palautettaisiin kuningattarelle."
"Ja tässä on nenäliina niiden kääreeksi", virkkoi Atos.
Ja hän otti taskustaan nenäliinan, jonka oli kastanut kuninkaan vereen.
"Miten on ruumiin suhteen menetelty?" tiedusti hän sitten.
"Cromwellin käskystä se haudataan kuninkaallisin kunnianosoituksin. Me asetimme ruumiin lyijykirstuun, ja lääkärit palsamoivat nyt onnettoman hallitsijan maallisia jäännöksiä. Heidän työnsä päätyttyä kuningas asetetaan surukappeliin näytteille."
"Sitä ivaa!" mutisi Atos synkästi; "kuninkaallisia kunnianosoituksia sille, jonka he ovat murhanneet!"
"Se todistaa", virkkoi Aramis, "että vaikka kuningas kuolee, kuninkuus ei kuole."
"Voi!" huudahti Atos, "siinä meni kenties viimeinen ritarikuningas, mitä maailma saa nähdä."