— Niin, monseigneur, — myönsi opettaja. Rousseau ei vastannut mitään. Sitten lisäsi prinssi:
— Tämä oli sattuva esimerkki väärinkäsityksestä, hra Rousseau… Ja löydänpä vielä toisenkin.
Rousseau kalpeni.
— Niin, hra Rousseau, se on Cecinaa koskevassa kappaleessa, joka alkaa näin: At in superiore Germania. Tiedätte, että siinä kuvaillaan Cecinaa, ja Tacitus kirjoittaa: cito sermone.
— Muistan täydellisesti, monseigneur.
— Olette kääntänyt sen sanalla "kaunopuheinen"…
— Niin juuri, monseigneur, ja luulin…
— Cito sermone merkitsee nopeasti puhuvaa, siis sellaista henkilöä, joka puhuu sujuvasti.
— Minä sanoin kaunopuheinen?
— Siinä olisi silloin pitänyt olla decoro tai ornato tai eleganti sermone. Citus on kuvallinen laatusana, hra Rousseau. Niinikään Tacitus kuvaillessaan Othon käytöksessä tapahtunutta muutosta sanoo: Delata voluptatate, dissimulata luxuria, cunctaque ad imperii decorem composita.