— Minua hävettäisi teidän kiittämättömyytenne, mademoiselle; ja Jumala, joka on luonut teidät niin kauniiksi, on kauneutenne vastapainoksi antanut teille kyllin muitakin vikoja.
Tällä kertaa Andrée nousi.
— Kas niin, suokaa minulle anteeksi, — virkkoi Gilbert; — toisinaan tekin ärsytätte minua liiaksi, ja silloin unohdan kaiken myötätunnon, jonka minussa herätätte.
Andrée puhkesi sellaiseen nauruun, että Gilbertin suuttumuksen olisi luullut kohoavan huippuunsa; mutta hänen kummastuksekseen nuori mies ei kiihoittunut. Tämä laski käsivartensa ristiin rinnalleen, säilytti tulisen katseensa vihaisen ja itsepäisen ilmeen ja odotti kärsivällisesti tytön törkeästi loukkaavan naurun loppumista.
— Mademoiselle, — sanoi Gilbert kylmästi Andréelle, — suvaitkaa vastata yhteen ainoaan kysymykseen. Kunnioitatteko isäänne?
— Minusta näyttää todellakin, että te kuulustelette minua, hra
Gilbert! — huudahti neitonen ylvään ylpeästi.
— Niin, te kunnioitatte isäänne, — jatkoi Gilbert, — mutta ette tee sitä hänen avujensa ja hyveittensä vuoksi. Ette, vaan yksinomaan siksi, että hän on antanut teille elämän. Valitettavasti, ja se teidän täytyy tietää, arvoisa neiti, isänne ansaitsee kunnioitusta vain yhdestä syystä, mutta se on sittenkin syy. Vielä enemmänkin; tästä ainoasta hyvästä työstä, elämän lahjasta, — jatkoi Gilbert, vuorostaan kiihtyen halveksivasta säälistä, — tästä ainoasta hyvästä työstä olette velvollinen hyväntekijää rakastamaan. No niin, mademoiselle, jos punnitsemme asiaa periaatteellisesti, miksi loukkaatte minua, miksi työnnätte minut luotanne, miksi vihaatte minua, joka tosin en ole teille lahjoittanut elämää, mutta joka olen sen pelastanut?
— Te, — huudahti Andrée, — tekö olette pelastanut henkeni?
— Oi, ette ole sitä edes ajatellut, — sanoi Gilbert, — tai pikemminkin olette sen unohtanut; ja se onkin hyvin luonnollista, koska tapauksesta jo piakkoin on kulunut vuosi. No niin, mademoiselle, minun täytyy siis kertoa se teille eli virkistää muistianne. Niin, minä pelastin henkenne panemalla omani alttiiksi.
— Tahtonette toki olla niin ystävällinen, hra Gilbert, — virkkoi
Andrée hyvin kalpeana, — että ilmoitatte minulle missä ja milloin?