— Oh, — virkkoi Balsamo polkien vihaisesti jalkaansa, — hänkö siis on ottanut lippaan?
— Niin, niin, hän sen otti. Hän astuu eteiseen vieviä portaita, avaa oven, vetää vitjoista, joilla aukaistaan kadulle vievä ovi, ja menee ulos.
— Onko myöhä?
— Epäilemättä myöhä, sillä on pimeä.
— Sitä parempi! Hän on siis lähtenyt vähää ennen kotiintuloani, ja ehkä vielä hänet tavoitan. Seuratkaa häntä, Andrée.
— Talosta ulos päästyään hän juoksee kuin hullu; kuin hullu saapuu hän bulevardille… Hän juoksee… hän juoksee pysähtymättä…
— Mihin päin?
— Bastiljiin päin.
— Näettekö hänet yhä?
— Näen, hän on kuin mielipuoli; hän työkkäilee ohikulkevia. Vihdoin hän pysähtyy, koettaa tietää, missä on… kysyy joltakulta.